Esikoinen mummilassa yökylässä. Mies taas kaverinsa luona iltaa istumassa. Miula tarkoitus kattoo pitkästä aikaa leffa.

Kuopus on ihan sippi ja nukahtaa jo puol kasilta. Filmi pyörimään. 15 minsaa menee ja itkuhäläri huutaa, jeejee. Pause päälle ja menoks. Makkarin ovelle päästyäni on vauva kuitenki jo hiljentyny. Ja taas filmi pyörimään.... Menee vartti ja miehen puhelin soi, jätti sen kotio jottei hukkaa sitä. Jaahas, se onkin rakas veljeni, vastaan siis.

- Katso tänään kello kakskytyks kolkyt teevee yks, uusi suomalainen sketsisarja. Se on tosi hyvä, mie olen yleisössä.
- Jaahas, katson jos en ole nukkumassa
- Ei ku pitää kattoo, kakskytyks kolkyt teevee yks, MOI!
-Moi

Ja takaisin kuvan pariin.Vartti ja vauva taas hereillä, filmi seis. Kaveri ei meinaa millään rauhoittua. Taintuu kuitenki syötyään masunsa täyteen. Mihinhän kohtaan se filmi jäi... Pääsen taas elokuvasta kärryille... Kymppiminsa ja häläri huutaa. Tällä kertaa asialla kuitenkin joku venäjänkielinen heppu. Miksi ne aina illalla alkaa jutella meidän hälärissä, ARGH! Häly kiinni ja nyt sitten korvat höröllä kuunnellaan telkkua ja mahdollista vauvan itkua.

Kello on 21.33... Niin se sketsisarja... Muttakun leffaa ois enää kymppiminsa jäljellä. Vilkasen tuota uutuus hupailua... ei kyllä se on filmi katottava loppuun. 21.45 leffa on ohi... Onneksi ei ollu kovinkaan syvällinen viritys tämä, ei siitä ois muuten nauttinut, saati ymmärtänyt mitään. Vauva itkee, sori pikkuveli, mutta jää nyt sketsit kattomatta (hyvin sie kuiteski siellä nauroit, kuulu soffalle asti ;))...